fbpx

Työntekijöiden johtaminen virtuaaliympäristössä

Työntekijöiden johtaminen virtuaaliympäristössä

Elämme aikaa, jossa olemme siirtyneet joko osittain tai kokonaan virtuaaliseen työympäristöön. Se tuo johtamiseen uuden ulottuvuuden, mikä vaatii uusien työskentelytapojen lisäksi syvempää ymmärrystä ihmisten toiminnasta virtuaaliympäristössä.
  
Teknologian välittämä vuorovaikutus haastaa johtajuutta uudella tavalla. Virtuaaliympäristössä vuorovaikutus tapahtuu jonkin laitteen välityksellä, yleensä tietokoneen tai puhelimen avulla. On helpompaa huomioida virtuaaliympäristön tekninen puoli, kiinnittämättä huomiota syvempiin merkityksiin ja teknologisen laitteen vaikutuksiin vuorovaikutuksessa. 

Minkälaista vuorovaikutus on virtuaaliympäristössä? 

Verkossa tapahtuva vuorovaikutus on tehokasta ja mahdollistaa yhteydenpidon maailmanlaajuisesti. Kehittyvän teknologian myötä on mahdollista toteuttaa ajantasaista yhteyttä muiden ihmisten kanssa (Humala, 2007). Teknologia mahdollistaa informaation jakamisen suurille väkijoukoille suoraan kotisohvalta. Samalla kun vuorovaikutus lisääntyy, vastavuoroisesti sen syvyys heikkenee. ”Tietynlainen etäisyys jää aina kun on tässä pelkästään tän tietokoneen välityksellä tekemisissä”, totesi eräs esihenkilö tutkimuksessaSyntyy tunne sekä fyysisestä että psyykkisestä etäisyydestä. Vuorovaikutuksesta muuttuu niukempaa, eikä välttämättä ihmisten välisestä kontaktista muodostu yhtä syvää, kuin mitä se olisi kasvotusten samassa tilassa. Etäisyyttä ja keskusteluyhteyden kankeutta voi aiheuttaa virtuaaliympäristössä yhteydenpidon asiakeskeisyys, jonka taustalla vaikuttaa esimerkiksi tarkka aikataulutus, pyrkimys tehokkuuteen tai tekniset rajoitteet.

Miten verkkoidentiteetit käyttäytyvät virtuaaliympäristössä?
 
Verkkoidentiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa persoonaa, joka näkyy muille ainoastaan virtuaaliympäristössä. Se voi olla samanlainen, kuin mitä se omassa arjessa olisi. Ihminen voi olla oma itsensä virtuaaliympäristössä, mutta teknologia vuorovaikutuksen välissä pitää meidät erillään ja muuttaa käyttäytymistä, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Muutos voi olla esimerkiksi keskustelun suuntaamista asiakeskeisemmäksi, keskittymistä yhteydenpidon lisäämiseen tai puheenvuorojen antamiseen. Voi olla avartava kokemus tutkia itse omaa toimintaa virtuaaliympäristössä ja pohtia, miten se eroaa kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta.
 
Vaikka oman käyttäytymisen voidaan kokea olevan samassa linjassa oman persoonan kanssa, toisaalta mielikuvat muista eivät välttämättä pidä paikkansa tai ne on vaikeampi tunnistaa. Muiden tulkinta ja itsensä ilmaisu hankaloituu, kun nonverbaalinen viestintä puuttuu lähes kokonaan. Näin ollen käsitys muista muodostuu herkemmin keskusteluiden kautta. Verkkoidentiteettien roolien tunnistamiseen liittyy haasteita, mikä on sinällään ymmärrettävää, sillä käyttäytyminen voi muuttua, itsensä ilmaisu on kömpelöä ja muiden tulkinta on rajallista. Yleisesti ottaen ihmisiin tutustuminen on hitaampaa virtuaaliympäristössä. Onkin mielenkiintoista pohtia, johtuuko vuorovaikutuksen ja mielikuvien tai roolien muodostumisen haasteet omasta kömpelöstä itsensä ilmaisusta vaiko tulkinnan rajallisuudesta?
 
Mitä virtuaalijohtajalta vaaditaan tulevaisuudessa?
 
Selvää on, että virtuaalijohtajalta edellytetään vuorovaikutustaitoja, joita ei voida liikaa korostaa. ”Se vaatii vähän niiku jopa entistä enemmän sellasta vuorovaikutustaitoa ja kärsivällisyyttä kuunnella”. Johtaminen vaatii entistä enemmän selkeyttä, empatiaa ja ymmärrystä. Vaaditaan kykyä ymmärtää omaa, sekä muiden toimintaa virtuaaliympäristössä. Virtuaalijohtaja on ikään kuin valmentava johtaja, joka ohjaa, osallistaa muita ja ratkoo arjen ristiriitoja. Virtuaalijohtajalta vaaditaan entistä vahvempia ajanhallinnan kykyjä, mikä ei tarkoita välttämättä tehokkaampaa tekemistä, vaan suunnitelmallisempaa asioiden toteuttamista.
 
Siirtyminen virtuaaliympäristöön on tänä päivänä meille hyvin luontevaa. On kuitenkin riski unohtaa laitteen vaikutus ihmisten välillä. Perinteiset johtajuuden tavoitteet voivat pysyä samoina, mutta uusi haaste on saavuttaa ne teknologian välityksellä (DasGupta, 2011). Vaikka johtamisen ydin ja tavoitteet pysyvät samankaltaisina, virtuaaliympäristöön ei voida suoraan siirtää sellaisenaan vanhoja opittuja toimintamalleja. Vuorovaikutuksen välissä on nyt laite, jonka kautta työ tehdään ja se vaatii uusia toimintatapoja toimiakseen. Juuri tämän vuoksi vaaditaan johtajalta ja miksei muiltakin, oman toiminnan ja sen vaikutuksen tiedostamista virtuaaliympäristössä. Käyttäytymistä ei välttämättä tarvitse muuttaa, mutta kokonaisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden tiedostamisen avulla on helpompi ymmärtää vuorovaikutusta virtuaaliympäristössä. Näin opimme ymmärtämään, miten luodaan parempi yhteys muihin tai kuinka tulemme ymmärretyksi. Näin ollen ihmisten johtaminen, lähes kokonaan ilman nonverbaalista puolta, teknologisen laitteen välityksellä helpottuu. Johtamisen kannalta näen virtuaaliympäristön entistä potentiaalisempana työympäristönä. Teknologian kehittyminen, sekä uusi tutkimustieto verkkoidentiteettien rakentumisesta ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta avaa johtamiselle ja työn tekemiselle laajentuneita mahdollisuuksia. Nämä ovat tosin osittain vielä pimennossa.
 

Onko sinulla tarvetta etäjohtamisen kehittämiseen? Ota yhteyttä www.innopop.fi 
 
Lisa Rajala HTM, HR- asiantuntija


Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan: Työntekijöiden verkkoidentiteettien virtuaalinen johtaminen
 

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.